Tietoa meistä
Pulkkisten sukuseura ry on rekisteröity 15.10.1996. Sukuseuran kotipaikka on Kuhmo ja sen toiminta-alueena on koko maa. Pulkkisten sukuseura ry:n jäsenrekisterin mukaan jäsenmäärä vuoden 2024 lopussa oli 136 jäsentä.
Tietoa Pulkkisista
Pulkkinen on vanha savo-karjalainen sukunimi. Savosta tietoja on 1500-luvulta Pellosniemeltä, Juvalta, Säämingistä ja Tavinsalmelta. Rautalammilla nimi on tunnettu vuonna 1564, Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla 1571 ja Kainuussa 1555. 1600-luvun alussa nimi oli tuttu myös Vesilahdella ja Iissä. Vanhoja tietoja Karjalasta on eri kunnista: Raudusta, Jääskestä, Käkisalmesta, Parikkalasta, Uukuniemeltä, Sortavalasta, Suistamolta ja Rääkkylästä.
Nimi Pulkkinen perustuu ilmeisesti (sota)joukkoa merkitsevään sanaan pulkka, joka on samaa germaanista kantaa kuin ruotsin fulka ja saksan Volk. Suomen skandinaavisessa lainasanastossa ja nimistössä f on korvattu p:llä. Nimen pohjana olevalla sanalla fulka- ’kansa, sotajoukko’ on p:lliset vastineensa myös liettuassa ja slaavilaisella taholla.
Vaakuna
Pulkkisten sukuseuralla on oma vaakuna, jonka Suomen Heraldinen Seura on merkinnyt rekisteriinsä 07.09.1995 numerolla 689.
Vaakunaselitys
Kultaan ja mustaan halkoisella kilvellä vuorovärinen mänty jonka oksista riippuu neljä käpyä 2+2. Kypärä suljettu. Kypärän peite musta, vuoripuoli kultaa; lakipunos kultaa ja mustaa.
Kypäränkoristeena kolme kultaista männynkäpyä kärjet ylöspäin.
Vaakunan on suunnitellut Jukka Suvisaari
Vaakunan värit kulta ja musta ovat suvun alkukodin Savon värit. Suku ja Pulkkinen -nimi on vanha ja laajalle levinnyt. Näitä ominaisuuksia kuvaa hyvin sukupuu, mänty. Mänty kuvaa myös pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä.
Sukupuu
Pulkkisten sukupuu on Mänty (Pinus sylvestris). Mänty on kuvattuna myös sukumme vaakunassa. Sukupuita on istutettu sukujuhlapaikkakunnille.
Karsikkopetäjä
Ennen ei ou hauvalle tehty mittää merkkiä kuolleen henkilön muistoks, nii ne on tehnä karsikkaan puuhun. Meijän paikkakunnalla on ollunna semmonen tapa, että ennen hautaan viemistä on kuolleen lähimmät sukulaeset kuhtunna jonnii semmosen henkilön, joka on osanna tehä lumerot ja sen ja muihen lähinnä oloviin nuapuriin kanssa on mänty karsikaspuun juurelle ja lumerot jotka osotti kuolleen henkilön kuoleman, tek kututtu henkilö, ussein tämän on tehnä sama mies joka on kirstunnii tehnä. Kun karsikaslumerot on tullunna valamiiks, on kuolleen lähin sukulainen antanna Karsikaspuun juurella viinaryypyt sen henkilön muiston kunnioittamiseks, jolle karsikas merkittiin, lumeroineen ja nimikirjaimineen ja vietettiin tällä lailla vainoon kunnioittamisjuhla puun juurella.
Teksti: Tervo pitäjänmuisti kirjasta
