Muistojen vuosipäivä 28.11


Seitsenvuotias Erja tyttömme kohtasi kuolemansa jäätyään katua ylittäessään silloisen työnantajani pakettiauton tönäisemäksi. Kolme tyttöä oli menossa kysymään yhden tytön äidiltä koulupäivän jälkeen, saavatko tulla Erjan luokse leikkimään. Auto osui kahteen tyttöön, se tytöistä pelastui, jonka äiti katsoi työpaikkansa ikkunasta tätä traagista tapahtumaa. Erja lensi ilmassa 25 – 30 metriä tullen pää edellä katuun. Hän eli syvässä koomassa kaksi viikkoa, jonka jälkeen jouduimme tekemään hoitamatta jättämispäätöksen. Tämän runon kirjoitin omaksi terapiakseni tultuani sairaalareissulta kotiin. Kaksi viikkoa ennen onnettomuutta olimme Erjan kanssa leikkimässä, vedin häntä pulkassa ensilumilla, kun Erja huutaa ykskaks ”Kultaa, kultaa, elämäni on kultaa”. Kysyessäni, mitä sinä Erja sanoit, Erja meni aivan hämilleen, aivan kuin heräten jostakin.

Erja oli jo toinen pikkutyttömme, jonka menetimme yllättäen kuolemalle.

 

Pentti Pulkkinen  29-30.11.1976

ERJALLE

klo 01.45

Olit enkeli kai, elit hetkisen
meillä  lainassa, ihmisten lailla.
Mitä tarkoitti hän,
miksi antoi, pois vei?
Kysymys on vastausta vailla.                                                                                    
Mieli myrskyää, Kuolema.
              Ajatus etsii,  Maahan painuu.
Miksi näin, miksi ?.
               En tunne kätesi lämpöä.
               En ääntäsi kuule.
Haluatko tulla syliini?

Oli juuresi syvällä kiinni meissä.                                  
              Tuli myrsky.
Et lähtenyt leikaten.
              Juurineen otti omansa korkein.
              Ei auta taistelu.
Jäljellä haavat, vuotavat haavat.

30.11.1976

Erja Johanna Pulkkinen

Kärsi mieli. Kestä. Etsi.                                                
Usko huomiseen.                                                
On onnemme maljassa vielä tilaa,                                                 
kirkkaita päiviä.                                               
Vain avulla tuskan                                                 
voit parhaimman onnesi löytää. 
                                               
Olet poissa nyt, äidin pien, isän pien.                                                
Muistot kauniit niin puhtaana hohtaa.                                                
Täytit osasi niin, ettei vois kirkkaammin.                                                
Usein ajatus luoksesi johtaa.                                                
Oli elämäs kultaa,  kerroit niin.                                                
Näitkö silloin jo tiesi taivaisiin?    

                         isäsi